Kaksi muskettisoturia: Finnish Challenge

Hyppäsin aamulla autooni ja siirsin nokkani kohti Vierumäkeä. Puhelinrumbassa ei tarvinnut kuin
soitella Granbergille ja Patulle, sillä Lindell oli jo kentällä suorittamassa.

Keskustelut Granbergin kanssa ovat aina helppoja, sillä mies ei paljoa ruotsalaista small talkia harrasta:

Topi: ”Tarviitko apua lämmittelyssä?”

Joonas: ”En tarvii apua, enköhän minä kroppani saa lämpimäksi jo näillä vuosilla.”

Topi: ”Ei mikään paikka jumissa?”

Joonas: ”Tottakai on. Kai sitä olisi muuten ihan liian löysä olo. Vedin treenin himassa pohjille.”

Asia pihvi.

 

Ei muuta kuin puhelimesta Patun numero näytölle:

Patu: ”Arvaa missä olen?”

Topi: ”?”

Patu: ”Kanttarellimetsässä!”

Topi: ”Enpä olisi arvannut.”

Patu: ”Kun tulen täältä ja olen syönyt niin otetaan pikku lämmin.”

Topi: ”Selvä.”

 

Kaikkien näiden vuosien jälkeen minulle on ainakin huippu-urheilusta valjennut se, että jokainen urheilija valmistautuu kisoihin aivan omilla metodeillaan ja hyvä niin. Ei sinne minusta ole vielä syntynyt mitään viisastenkiveä miten juuri pitäisi lämmitellä, toimia ennen kilpailua jne. Hyvä urheilija kyllä tietää mitä keholtaan haluaa.

Meidän fysiikkavalmentajien tehtävä ei ole tunkea itseään joka väliin vaan autetaan silloin kuin urheilja meitä tarvitsee. Etenkin golfissa marssijärjestys on kutakuinkin:

  • urheilija
  • lajivalmentaja
  • fysiikkavalmentaja

Me siis vaan valmistellaan palasia valmentajalle sekä urheilijalle, jotta heidän leipätyönsä helpottuu. Tähän soppaan kun sotketaan vielä sponsorit ja heidän toiveensa niin alkaa olla kokkeja sekä lusikoita yhteen ateriaan.

 

Näyttökuva 2016-08-13 kello 11.25.36

Päällikkö univormussaan matkalla töihin

 

Paikan päälle päästyäni katselin valtavalta näytöltä miten Oliverin kisa oli mennyt tähän mennessä ja eipä se hirveänä naurattanut. Tämän kisan kohtalo oli vääjäämättä jäädä cuttiin ja sitä myöten kotiin lepäämään. Juttelin herran kanssa kun kisa oli keskeytetty sateenuhkan vuoksi ja pitää myöntää, että nuoreksi kaveriksi otti tilanteen hyvin. Kisa muiden joukossa ja turha jäädä itkemään. Tykkään.

Toki tämä sateenuhka siirsi starttiaikoja reilu tunnilla, joten lämmittelyt yms. piti siirtää myöhemmäksi ja käytännössä homma oli vaan eri golfareiden kanssa juttelua. Lopulta pääsimme Patun kanssa hommiin ja eipä siinä mene kuin reilu 15 min. kun herran kroppa viritellään siihen kuntoon, että sillä voi taas lyödä palloa menestyksekkäästi. Lämmittely itsessään sisälsi suurimmaksi osaksi ”jännitys-venytys” -harjoitteita, joten ei siinä mitään ihmeellistä tapahdu. Vähän aktivoivia liikkeitä sekä rytmiikkaa ja kisojen ylivoimaisesti mukavin herra oli valmis. On nimittäin vaikea löytää kisa-alueelta ihmistä, joka ei Patusta tykkäisi. Aina hymyilevä kanttarellimies on hyvää promoa lajille.

Pari sanaa Granbergin kanssa ennen hänen lähtöä ja sivusilmällä vilkuilin kun Patu puttaili lämmittelyssä ja sitten minun työni oli tehty. Loput päivästä voikin taas seurata livescoresta. Granbergissa tykkään siitä, että mies ei paljoa tyhjää jauha vaan rehellisesti pelaa lajia nimeltä golf helkutin hyvin. Mitäpä sitä selittelemään.

Pois lähtiessä törmäsin vielä Pollariin, Lindelliin ja valmentaja Juvoseen, jotka olivat menossa tekemään kisojen läpikäyntiä majoitukseen. Urheiluun kun kuuluu käydä läpi huonostikin menneet asiat ja uskon, että tälläinen tuloksellisesti huono kisa opettaa nuorta johtajaa tulevaisuuden kannalta, siinä missä voittokisatkin.

– Topi