Terveys vai liikunta

Miksi Pertti ja Marja eivät harrasta mitään, vaikka siitä kuulemma tulee aina niin euforinen hyvä olo? Jos uskotaan liikunta-alan ammattilaisia ja aktiivisia liikkujia, niin liikuntahan pelastaa kaikelta muulta paitsi rock´n´roll:ilta ja uskonnolta.

Muisteleppa omaa aloitustasi tai paluuta lajiin, joka vaatii esimerkiksi hyvää kuntopohjaa tai erityistä lajitekniikkaa. Voimmekin ehkä yhdessä todeta, että eihän se suorittaminen nyt aluksi mitään euforista tunnetta aiheuttanut. Itse asiassa mielestäni ensimmäiset suoritukset ovat esimerkiksi lenkkipolulla aivan kauheita. Kuitenkin tiedän, että jos jaksan käydä lenkillä säännöllisesti ainakin viisi kertaa, homma helpottaa. Ei se silti mitään hienoa vieläkään ole, mutta pahin tuska lieventyy ja etukenoinen juoksuasentoni hieman suoristuu.

Ei siis ihme, että Pertti lopettaa moisen kauhean ja keholle epämiellyttävän tuntuisen liikkumisen jo parin kerran jälkeen. Etenkin jos Pera aloittaa kovalla liikuntamuodolla, jossa jokikinen lihas menee kipeäksi useammaksi päiväksi, ja hän näyttää kävelevän kuin ihminen, jolle on tehty useampi lonkkaleikkaus samana päivänä.

Miten sitten saada liikkumaan ihminen, joka ei tiedä mikä se paljon puhuttu euforinen tunne on?

Tämä onkin yksi isoja kysymyksiä alallamme, sillä yllättävän monella on jokin negatiivinen kokemus liikunnasta. Se saattaa juontaa juurensa jo ala-asteen liikuntatunneilta tai epäonnistumisesta jossain lajissa. Tyypillisin tarina ihmisillä on se, että he ovat yrittäneet käydä lenkillä, mutta polvien tai selän kipeytymisen vuoksi ovat lopettaneet sen ensimmäisten viikkojen jälkeen.

Ihmismieli onkin taipuvainen lopettamaan aina hieman liian aikaisin. Pitäisi muistaa, että missään lajissa ei tulla hyväksi muutaman viikon harjoittelulla. Itselläni meni vuosia oppia jalkapallon peruspeli, eikä kukaan voi parhaalla tahdollakaan sanoa, että olisin vieläkään siinä mitenkään erityisen hyvä. Ja jotta elämä ei olisi liian helppoa, pelaan nykyisin myös golfia. Sen rinnalla olen oikea taikuri jalkapallokentällä.

Olen huomannut (etenkin miehistä), että valtaosalla on hieman puutteelliset tiedot siinä, mitä eroa on terveysliikunnalla ja kilpaurheilulla.

”Terveysliikuntaa on kaikki sellainen fyysinen aktiivisuus, jolla on myönteisiä vaikutuksia terveyteen ja joka ei aiheuta terveyshaittoja. Terveysliikunnan tunnuspiirteitä ovat säännöllisyys, kohtuullinen kuormitus ja jatkuvuus.”

Terveysliikunta voi toteutua monin eri tavoin:

päivittäisliikuntana, jota ovat esimerkiksi kävellen tai pyöräillen tehdyt työ- ja asiointimatkat työhön liittyvänä fyysisenä ponnisteluna vapaa-ajan harrastus-, hyöty-, virkistys- tai kuntoliikuntana. (Suni, Taulaniemi 2012, 16)

”Pääsääntöisesti kilpaurheilu edistää terveyttä suorituskyvyn kasvaessa säännöllisen ja ohjelmoidun harjoittelun sekä terveiden elämäntapojen (ravitsemus, lepo, lihashuolto) ansiosta. Kilpaurheilun terveellisyyttä varjostavat kuitenkin loukkaantumiset, rasitusvammat, ylikunto-oireet sekä ikävinä lieveilmiöinä myös doping-aineet.” (Tohtori.fi- sivusto)

Näyttökuva 2015-05-21 kello 12.19.05

Takaisin Perttiin.

Pertti on siitä hieno olento, että se voi aloittaa terveytensä kohentamisen suoraan kilpaurheilusta. Tehotreenaamisen ongelmina ovat mahdollinen ylirasitus ja treenijakson päättymisen jälkeinen ”takapotku”. Takapotku on vähän niin kuin se kovimman laihduttajan lopullinen tulos eli palaaminen lähtöruutuun ja entistä synkempi mieli. Toki jos olet sitä ihmistyyppiä, ettei sinua pysäytä mikään, voit aloittaa miten haluat. Meillä muilla on kuitenkin haasteita, jos kehoon ei ole rakennettu maltilla pohjia kovempaa harjoittelua varten, sillä kovan rasituksen pitkäaikaisena vaikutuksena keholla on taipumus yksinkertaisesti hajota. Itse kukin varmaan on jollakin elämänsä osa-alueella tehnyt liikaa asioita ja ymmärtää syy-seuraus-suhteen. Monesti teemme asioita ajatellen, että liikaa ei pitäisi tehdä, mutta sopivasti tuntuu olevan liian vähän.

Kilpa- ja ammattiurheilussa pitäisi muistaa, että loukkaantumisia on lähes mahdotonta välttää, ja siksi nämä urheilijat käyvätkin meidän valmentajien luona korjaamassa ongelmia tai parantamassa suoritustasoaan. Nyt voinkin paljastaa heidän puolestaan, että heilläkin on ihan samankaltaisia ongelmia kuin tavallisilla terveysliikkujilla. Heidän ja teidän harjoittelun aloitus meidän kanssamme on aika samalla viivalla. Kilpaurheilijoiden etuna on kova motivaatio harjoitella myös treenitilojen ulkopuolella sekä suhteellisen nopea oppimiskyky. Mutta se, että joku oppii asioita nopeammin, ei pitäisi olla syy jättää itse harjoittelematta. Se olisi sama kuin minä kiukuttelisin joka päivä miksi Brad Pitt on minua paremman näköinen.

Mitä tulee omaan aloitukseeni kuningaslajissa nimeltä golf, voin olla tyytyväinen, että aloitin vasta tällä iällä. Ymmärsin paremmin sen kylmän tosiasian, että tarvitsen valmentajan tätä lajia varten. Kehoni myös ymmärsi, että minun pitää korjata hartiaseutuni sekä alaselkäni, jotta voin toteuttaa lajin hienouksia. Yhä korostan, että ei peliäni voi hienoksi sanoa, mutta tavoitteeni ei olekaan tulla ammattilaiseksi vaan päästä ulkoilmaan ja nauttia mahtavasta lajista ystävieni seurassa.

Palataanpa kysymykseen miksi kaikki eivät liiku hymyissä suin, vaan meillä on myös sohvaperunoita, joille liikunta on punainen vaate. Eikä edes hyvännäköinen punainen vaate, vaan ennemminkin kolmen raidan verkkarit smokkijuhlissa.

Jos mietin asioita, joita en itse tykkää tehdä, kärjessä tulee kirjanpito (sekä pyykin levittäminen kuivumaan, mutta siitä olen päässyt osittain eroon kuivausrummun ansiosta). Joku kirjanpitäjä varmaan naureskelee minulle ihmetellen, miten en jaksa tehdä kirjanpitoa vaikka se on maailman helpoimpia hommia hänelle.

Samanlainen ihmettely on monesti osana keskustelua, kun liikunnan ammattilaiset päivittelevät, miksi toiset eivät liiku, vaan altistuvat ties mille IKEA:n sohvillaan maatessa. Yksi syy todennäköisesti on se, että nämä toiset lähes vihaavat liikuntaa ja ovat hyviä jossain muussa asiassa. Toinen syy on se, että he eivät ole tavanneet oikeaa valmentajaa, joka tekisi aloituksesta sopivan opettavaista ja rasitukseltaan sopivaa. Jos lähtötilanteessa hartiat kiristävät, selkää pakottaa ja polvi oireilee, ne on tietenkin korjattava alta pois ennen kovempaa treeniä. Suurimmalle osalle on varmaan yllätys, että nämä asiat voidaan nykyään yhdistää, eikä se korjaava treeni ole enää pelkkää yhden käden heiluttelua pienessä kopissa vaan ihan oikeaa treeniä, jossa peruskuntokin nousee. Tiedän satoja tarinoita siitä, miten ihmiset ovat innostuneet harrastamaan asioita, koska heillä on ollut inspiroiva valmentaja vieressä. Valitettavasti tiedän kyllä vielä enemmän tarinoita siitä, miten se ei-niin-inspiroiva valmentaja on saanut ihmiset lopettamaan lajinsa.

Olen jo vuosia sitten lopettanut pulushakin siitä, mikä on oikeaa tekemistä ja mikä väärää, mikä on oikea laji ja mikä ei. Kaiken pohjana on ihmisen oma kiinnostus ja sitä kautta syntyvä motivaatio harrastaa lajeja. Toivotankin kaikille antoisaa harjoittelua terveysliikunnan parissa, ja jos aloitus vaatii valmentajaa, hommatkaa (pätevä) sellainen.

Pertin ja Marjan toivoisin aloittavan myös terveysliikunnalla, mutta eihän sitä suomalaista ihmistä voi neuvoa, kun se sitten tekee juuri toisinpäin. Tärkeintä kuitenkin olisi, että sieltä IKEA:n sohvalta katsottaisiin ulos ja lähdettäisiin liikkumaan. Kysyttäisi ystävä mukaan, vaikkei se aikaisemmin olisi ollutkaan suunnitelmissa.

-Topi, jalkapalloileva golffari-