Ajan löytäminen liikkumiselle lapsiperhearjessa?

Kuulen usein sanottavan, että minulle ei ole juurikaan aikaa liikkua, kun on pienet lapset. Ymmärrän todella hyvin sen, kun lapset heräilevät yöllä, liikunnan harrastaminen seuraavana päivänä ei ole ensimmäisenä mielessä. Hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta liikunta on kuitenkin isossa roolissa arjessa, mutta mistä resurssit, kun aika ja se jaksaminen on kortilla? Perhearjessa saattaa joutua laittamaan sitoutumista vaativat treenitavoitteet sivuun ja täyttää ne pienemmillä tavoitteilla. Terveyden kannalta riittävä määrä rasittavaa liikuntaa liikuntasuositusten mukaan olisi 1 tunti ja 15 minuuttia tai reipasta liikuntaa 2 tuntia ja 30 minuuttia viikossa. Tämän määrän voi koostaa pienistä osista, joka ei kuulosta paljolta omaan korvaani. 15 minuutin treeni useana päivänä on yhtä hyvä, kuin yhtäjaksoinen liikuntasuoritus. Ensimmäinen tavoite voisikin olla liikunnan lisääminen kohti liikuntasuosituksia.

 

Minulla on neljä lasta, joista kolme harrastaa aktiivisesti liikuntaa meidän vanhempien lisäksi. Töidemme lisäksi tässä on melkoinen paletti pyöritettävänä. Silti minun on kumottava uskomus, ettei lapsiperheessä ole aikaa liikunnalle. Aiemmin olen löytänyt itseni ajattelemasta, että jos en ehdi tehdä tunnin treeniä, ei ole järkeä tehdä mitään. Olen kuitenkin oppinut, että myös 15 minuutin treeni on oikein tehokas esimerkiksi yhdessä lasten kanssa tehtynä. Varsinkin nyt kesälomalla, lapsetkin tarvitsevat paljon aktiivista liikkumista. Tähän ei todellakaan tarvita kalliita välineitä tai maksullisia liikuntapaikkoja, vaan oma piha ja lähipuistot sekä metsät riittävät hyvin.

Meillä onneksi lapset innostuvat kaikesta. Kun lähden juoksulenkille, houkuttelen tyttäreni rullaluistelemaan tai nuorimmat poikani pyöräilemään mukaan. Matkan varrella voi ottaa pieniä nopeuskilpailuja. Lapset tykkäävät, kun heitä hieman haastaa. Lähistöltä löytyy useita porrastreenipaikkoja ja pienellä tsemppaamisella saan myös lapset kiipeämään ne useita kertoja ylös asti. Välillä lapsen voi napata syliin itselle lisäpainoksi. Skeitti ja potkulautaparkit ovat meillä myös kovassa käytössä. Sivussa voin itse tehdä pienen treenin tai haastaa tasapainoa erilaisilla harjoituksilla. Välillä lähden poikien kanssa potkimaan palloa ja laitan sykemittarin päälle. Huomaamatta olen tehnyt hyvän peruskuntotreenin. Vain mielikuvitus on rajana.

 

Iän myötä liikuntaan tulisi lisätä lihaskuntoharjoittelua, joka kuormittaisi nimenomaan lihaksia ja tasapainoa. Olen hyvin onnekas, sillä olen löytänyt itselleni rakkaan lajin crossfitin. Treenaamaan on hauska lähteä ja lähden sinne, vaikka lapset mukanani, jos ei muuten saada aikaa sovitettua. Olemme sopineet mieheni kanssa, että varsinkin, jos kyse on liikunnasta, joustetaan puolin ja toisin. Tämä on meillä toiminut todella hyvin, kiitos siitä hänelle. Olisi tärkeää, että jokainen löytäisi sen oman tavan liikkua tai ne liikuntamuodot ja lajit, jotka sopivat itselle. Itselle sopiva liikuntamuoto pitää motivaation yllä varsinkin arjessa.

 

Loppuen lopuksi kyse on kuitenkin päättäväisyydestä. Jokainen voi tarkistaa puhelimestaan viikon aikana käytetyn ruutuajan ja miettiä, riittääkö sieltä se puolituntia aikaa oman hyvinvoinnin edistämiseksi. Asiasta ei saisi kuitenkaan ottaa stressiä ja usein ihmiset saattavat ajatella aktiivista elämäntapaa suorituskeskeiseksi. Päättäväisyys on kuitenkin jotain ihan muuta. Päättäväisyys sallii sinun saavuttaa tavoitteesi. Se on pitkässä juoksussa ainoa asia millä on väliä, jos haluaa tuloksia. Itselleni ja perheelleni liikkuminen on elämäntapa. Olen todella ylpeä, että lapseni uskaltavat kokeilla erilaisia lajeja ja lähtevät mukaan liikkumaan ennakkoluulottomasti. Voin suositella kaikille lapsiperheille liikkumista yhdessä.

 

Hyvää kesää!

 

 

Lauriina Myllymäki, Fysiikkavalmentaja