Apua pimeään aikaan
Marraskuu on pitkällä ja taistelu pimeyttä vastaan jatkuu. Valon puute vetää mielen helposti matalaksi, ja yhtä helppoa on ajatella, että kaikki on tylsää ja mikään ei onnistu – turha edes yrittää, koska mieli löytää aina sen huonoimman skenaarion. Onneksi mieltä voidaan hiukan huijata! Hyväksytään pimeys, sille ei voida mitään ja vaikka se hiukan ottaa voimia, niin myötätuntoinen ajattelu auttaa. ”Olen tehnyt parhaani ja onnistunut näissä asioissa, joten olen nyt niin tyytyväinen itseeni ja iloitsen, että sain nämä tehtyä.” Se riittää.
On kuitenkin myös konkreettisia keinoja, joilla voit fyysisesti auttaa itseäsi taistelemaan pimeyttä vastaan. Perinteinen kolmio: ravinto, lepo ja liikunta ja niiden tarve/määrä vaihtelevat myös vuodenaikojen sekä elämäntilanteen mukaan. Erityisesti kannattaa kiinnittää huomioita riittävään proteiininsaantiin, sillä tryptofaani (aminohappo) on välttämätöntä serotoniinin tuotannolle. Serotoniini on ns. onnellisuushormoni, jolla on löydetty yhteys aivoihin, mielialaan ja masennukseen. Sitä ollaankin suositeltu jopa masennuslääkkeeksi. Tryptofaania saa eniten lihatuotteista ja kasviksista sitä tulee niukasti, poikkeuksena herneet.
Lisäksi muista syödä D-vitamiinilisää! Se tuntuu pieneltä asialta, mutta on ensiarvoisen tärkeä pimeän vastustaja. Onneksi sitä on lisättynä jo moniin perusruoka-aineisiin, mutta silti saamme sitä auttamattoman vähän näinä pimeinä vuodenaikoina. D-vitamiini auttaa vastustuskykyyn, lihasten ja verisuonien toimintaan sekä luustoon.
Liikunta, saunominen, avantouinti ja meditaatio laittavat kehosi tuottamaan endorfiinia. Sehän on kuuluisa mielihyvähormoni, joka lievittää myös kipua. Uudet harrastukset, musiikki ja itsellesi mielekkäät asiat aktivoivat taas dopamiinin tuotantoa, joka on myös mielihyvähormoni sekä lisäksi auttaa arvioimaan asioiden merkitystä ja säätelee kehon liikkeitä. Voit auttaa kehoasi tuottamaan itsellesi paremman olon, kun tiedät vain mitä tehdä!
Tiedätkö, kuinka paljon unta tarvitset tällä hetkellä?
Unentarve vaihtelee paljon niin vuodenajasta kuin elämäntilanteesta ja rasituksesta johtuen. On siis yksilöllistä, kuinka paljon juuri sinä tarvitset. Jo se, että tiedät tarvitsemasi määrän helpottaa sen toteuttamista. Muista, lepohetkiä olisi hyvä tulla pitkin päivää, eikä vasta sitten kun on pakko mennä nukkumaan. Pienet kahvi- tai teetauot ja hiljaiset hetket auttavat myös palautumiseen enemmän kuin uskotkaan. Konkreettisena esimerkkinä, jos kärsit usein päänsärystä, saatko päänsäryn pois lyhyellä lepohetkellä/päiväunilla? Päänsärky voi olla lihasperäinen, mutta yhtä hyvin myös hermoston ylikuormituksesta johtuvaa. Nopeimmin saat nollattua hermostoa nukkumalla.
Palautumista kannattaa muutenkin miettiä, sillä sekin on yksilöllistä. Omat palautumiskeinot tulee oppia ja on hyvä muistaa, että ne myös muuttuvat ja kehittyvät ajan myötä. Teetkö jotain palautuaksesi vain vanhasta tottumuksesta, vaikka se ei oikeasti enää auta sinua palautumaan? Hyvä ajatusjumppa tähän on, että pystytkö nimeämään 3 parasta palautumiskeinoasi? Tämän jälkeen mieti pääsetkö palautumaan näiden asioiden parissa joka viikko, kuukausi vai vuosi – palautumiskeinoista kun ei käyttämättömänä ole oikein hyötyä.
Erkka Westerlundin sanoja lainatakseni ”Kuinka kauan elämää on elettävä, että oppii tuntemaan ja arvostamaan elämää, itseä ja toisia ihmisiä? Minä olin 50-vuotias, kun opin tuntemaan itseni.”
Itselläni on tavoitteena päästä ainakin samaan.
Hanna-Leena Raunisto
Markkinointi, viestintä ja fysiikkavalmentaja
