Herra Way, kumpi voittaa sohva vai lenkki?

Steve Way on nyt 40-vuotias britti, joka meni vuonna 2006 satakiloisena ensimmäiseen maratonkilpailuun kolmen viikon harjoittelulla. IT-alalla työskentelevä kaljan ja roskaruoan ystävä oli etsinyt itselleen urheilumotivaatiota ja päätti kokeilla kuninkuusmatkaa. Hän kellotti ajakseen 3.07.08, joka on ällistyttävä. Vielä tästäkin suorituksesta kerkesi mennä puolitoista vuotta ennen kuin hän sai itseään niskasta kiinni ja rupesi harjoittelemaan säännöllisesti. Usean loukkaantumisen jälkeen hän kuuluu nykyään kansainyhteisön tason maratonjoukkueeseen ennätyksen ollessa 2.15.16. Steve Way on epäilemättä erittäin lahjakas kestävyysurheilija, mitä ei tiennyt kukaan. Ei edes Steve itse. 

 

Herra Way on ääriesimerkki siitä menetetystä lahjakkuudesta, mitä ihmisissä on. En missään nimessä suosittele maajoukkuetta tavoitteeksi, kun aikuisiällä lähtee etsimään itselleen lajia, mutta Way osoittaa sen, että kyllä aikuisiälläkin voi menestyä, vaikka tausta olisi surkea. Way ei nimittäin harrastanut mitään ennen juoksusta innostumista. Wayn tarinassa on huomioitava, että vaikka hän kellotti uskomattoman ajan ensimmäisellä maratonillaan, niin silti se sohva kutsui häntä vielä puolitoista vuotta. Montako kertaa sohva on voittanut sinut, vaikka olet aloittanut jotain uutta millä parantaa elämänlaatuasi?

 

 

Henkilökohtaisesti olen ollut aina urheiluun menevä, mutta myönnän, että jos minulla ei ole joukkuetta ja valmentajaa taustalla, niin kyllä yllättävän monesti häviän taistelun sohvalle. Mikä on sinänsä käsittämätöntä monen mielestä, kun olen tämän alan ammattilainen. Olen tähän tyynesti todennut, että valmentajatkin tarvitsevat valmentajan, kun haluavat hyvän lopputuloksen. Ja jos minä ja muut valmentajat tarvitsevat oman tukihenkilön, niin miksi alan ulkopuolinen ei tarvitsisi?

 

Juttuhan alkaa siinä mielessä normi-ihmiselle huonolla esimerkillä, että maraton on aika raaka laji, joka soveltuu tietynlaiselle mielelle, joten se me voidaan sivuuttaa jo nyt. Olisi ehkä tärkeämpi kysyä itseltä pystyykö vielä viettämään sellaista arkea, missä mikään osa kehoa ei pahemmin häiritse tai siihen ei kolota? Harvalla työikäisellä ei löydy sellaista kohtaa. Tämä on nimittäin se avainjohdanto miksi kannattaa palkata meidän valmentaja avuksesi. Uskallan luvata, että sellaista perusongelmaa ei hirveänä ole, mitä emme voisi korjata tai opettaa sinua korjaamaan itsestäsi. 

 

 

Mitä nämä perusongelmat sitten ovat? 13 vuoden kokemuksella voin sanoa, että ne ovat polven, lantion, selän ja hartioiden ongelmia. Siinä missä ne ovat normaalille ihmiselle korjaamattomia paikkoja, niin meille se on päivätyö, jonka hoidamme mielellämme. Meille on kunnia-asia, että emme pelkästään treenaa ihmisiä tai korjaa ruokatottumuksia vaan aidosti poistamme ongelmia, jotta jatkossa ihminen voi viettää mukavaa arkea. Se mukava arki ei tarvitse kymmentä treeniä viikossa tai syömishäiriötä hipovaa ruokavaliota, vaan niitä juttuja mistä sinä tykkäät. Kivuton elämä hyvällä kunnolla varustettuna – on lähtökohtaisesti paras elämä. Aluksi kannattaa luottaa siihen, että valmentajalla on malttia rakentaa se pohja huolella ja ohjata sinua matkalla, kun siinä tulee aina vastoinkäymisiä. Siis aina ja kaikilla. Ei me onneksi yhdessä niihin kaaduta, vaikka yksin ne monesti tuhoavatkin hyvän alun.

 

Iloista urheilutalvea itse kullekin ja tervetuloa tutustumaan meidän palveluihin!

 

Topi Lösönen
Myynti, Performance Coach