Ja taas on marraskuu – joko se joulustressi alkaa

Kävelen alkavaan marraskuiseen aamuun taas kiireessä ja jälleen kiire paljastuu turhaksi. Mietin, mistä kiire tulee? Olenko itse luonut aikatauluni liian tiukaksi? Koko syksy tuntuu hetkessä olleen yhtä kiirettä. Kelaan mielessä pyöriviä asioita, joita on aivan liikaa, kuten flunssakierrettä, huolta sukulaisista, joulun muistilistaa, muistettavia tapaamisia, luvattuja lupauksia ja tekemättömiä töitä sekä maksamattomia laskuja. Siis normaalia elämää. Huolet voisivat olla isompiakin, mutta kaikki mielessä pyörivät ajatukset luovat rauhattomuuden, joka näyttäytyy kiireenä. Monesti turhaan.

 

Rauhallisuuden tunteen luominen on monestakin syystä vaikeaa juuri syksyisin, koska omat odotukset saatikka muiden odotukset syksyn aikaansaannoksille voivat olla turhan suuret tai niitä on liikaa. On hyvä olla unelmia, päämääriä ja tavoitteita. Niiden ääneen sanominen ja niihin uskominen sitäkin tärkeämpää. Mutta muistetaan, että me ollaan vain ihmisiä. Syksyllä apukeinoja stressaantumisen välttämiseen olisi hyvä miettiä, kun valon määrä tulee vähentymään. Aluksi kannattaa kiinnittää huomiota riittävään unen saantiin, joka on yksilöllinen. Seuraavaksi huomioi terveellinen ruokavalio ja liikunnan harrastaminen. Lopuksi se tärkein eli itsensä kuunteleminen. Kuuntelemisen lisäksi tulisi myös tehdä niin kuin itselleen parhaaksi kokee. Kuvaa täydellisestä päivästä tai viikosta on turha haaveilla, mutta jos yhden asian tekee hyvin yhtenä päivänä, niin se voi auttaa jaksamaan koko viikon.

 

Marraskuu tuo minulle mieleen legendaarisen miljoonasateen biisin Marraskuu. Biisihän kertoo ikävästä, rakkaan kaipuusta ja juurikin masentavasta marraskuusta, kun ”päivät niin kuin varisparvi raahautuu”. Kuvaa erittäin hyvin marraskuuta, koska ilmassa on paljon joulun odotuksen tuntua, kun odotetaan sitä, että niitä rakkaita ihmisiä nähdään kunnolla. Kuulin jo lokakuun lopussa asiakkaani suusta kysymyksen, että mistä se joulustressi tulee? Hyvä kysymys. Minulle joulu tuo pintaan paljon tunteita, mutta stressi ei ole yksi niistä. Joka vuosi olen koittanut päästää irti stressiä tuovista asioista ja varmasti taas tänäkin vuonna tulee jokin uusi stressaava asia, josta aion oppia päästämään irti. Omanlaisen joulun ja tavan juhlia joulua, löytäminen ei ole ollut minulle yksinkertaista. Ja ymmärrän, että monille juhlaan valmistautuminen voi olla myös stressaavaa. Olen iloinen siitä, että oman perheen myötä joulua todellakin odottaa ja haluankin antaa enemmän aikaa pysähtymiselle, kuin valmisteluille. Ne asiat tehdään mitä jaksetaan ja pystytään ennen joulua ja loput tehdään joulun jälkeen.

 

Meidän perheessä se olen minä, joka lähtee lenkille, kun joulukoristeita laitetaan. Näen sen rikkautena siksi, että meille on löytynyt omanlainen tapa valmistautua jouluun.

 

Stressitöntä joulun odotusta,

Hanna-Leena Raunisto, liikunnanohjaaja (YAMK)