Jääkiekkoilijan kesäharjoittelu 

Marraskuu 2015. Harmiton maalinedushässäkkä ja innokkaan linjatuomarin väliintulon aiheuttama vihlahdus oikeassa kädessä. Viikkoa myöhemmin herään Uumajan urheiluklinikan sairaalavuoteelta ja kuulen että oikean rintalihaksen kiinnitysoperaatio takaisin olkaluuhun on onnistunut ja hieman yllättyneeltä vaikuttava ortopedi kertoo miten hänellä ei ole pitkässä leikkaushistoriassaan koskaan ollut yhtä elastista lihasta operoitavana. Vähemmän mairitteleva oli kuitenkin ortopedin kertoma 4-5 kuukauden kuntoutumisjakso, mikä tällaisissa operaatioissa on edessä kaiken mennessä hyvin.

 

Omaan ajatteluun ja keväällä odottaviin play off -peleihin tällainen suunnitelma ei kuulostanut kovinkaan hyvältä. Kolme kuukautta myöhemmin oli aika yllättää sama ortopedi uudelleen. Keho oli reagoinut todella hyvin laadukkaisiin joukkueen fysioterapeutin ohjaamiin kuntoutusharjoitteisiin ja ortopedi ei ollut uskoa korviaan kun kerroin tehneeni juuri edellisenä päivänä penkkipunnerrus-sarjoja samoilla painoilla kuin ennen loukkaantumistani. Lupa pelata tuli siis noin kaksi kuukautta ennen arvioitua aikataulua. Kuinka tällainen on mahdollista?

 

 

Kesä on jääkiekkoilijan fyysisten ja taito -ominaisuuksien kehittämisen aikaa. Jääkiekossa kilpailukausi on erityisen pitkä suhteessa harjoittelukauteen ja kilpailukauden tiukan otteluohjelman puitteissa on haastavaa kehittää edellä mainittuja ominaisuuksia. Sen vuoksi on ensiarvoisen tärkeää, että kesäharjoittelu on mahdollisimman laadukasta ja yksilön tavoitteita tukevaa. Joukkueharjoittelussa haasteena on kaikkien yksilöiden huomioiminen ja harjoittelun laadun tarkkailu. Kun kaikki pelaajat harjoittelevat samalla tavalla, saadaan hyviä tuloksia kollektiivisesti, mutta erot pelaajien välillä tulevat yleensä siitä, kuka osaa ottaa vastuuta omasta harjoittelustaan.

 

Jokaisen urheilijan on siis opittava pitämään huolta itsestään ja otettava vastuu omasta urastaan. Pohjois-Amerikassa onkin käytäntönä, että jokainen kiekkoilija hoitaa kesäharjoittelunsa itsenäisesti tai pienryhmissä ja tulee huippukunnossa syksyn seuraavaan kauteen valmistavalle lyhyelle harjoitusleirille. Tällainen vastuu ja omatoimisuus kasvattavat myös urheilijan henkisiä ominaisuuksia.

 

Kesäharjoittelua suunniteltaessa täytyy ensin tiedostaa lajin nykypäivän vaatimukset. Kun aikaisemmin pelaajat profiloituivat vahvasti eri roolien mukaan, esimerkiksi maalintekijä, puolustava puolustaja tai nelosketjun kovaa taklaava työmyyrä, on nykypäivän jääkiekossa jokaisen pelaajan osattava lajitaitoja monipuolisemmin ja fyysiset ominaisuudet täytyy olla huippuun viritetty. Näissä asioissa on varmasti yksi merkittävä syy NHL:ssä tapahtuneeseen pelaajien ikäjakauman nuorentumiseen. Esimerkiksi voimaominaisuuksiltaan vanhan harjoittelukulttuurin läpi käyneet pelaajat pesevät uusien sukupolvien pelaajat 100-0, mutta kun laitetaan luistimet jalkaan ja pelataan kovatempoista nopeaan suunnan-muutokseen ja reagointiin perustuvaa jääkiekkoa, vaakakuppi kääntyykin toisin päin.

 

 

Mitkä ominaisuudet harjoittelussa tulisi sitten huomioida? Voimaa ja räjähtävyyttä tarvitaan edelleen, mutta niitä täytyy osata kehittää lajinomaisesti muiden ominaisuuksien ohessa, eikä niiden kustannuksella. Harjoittelun perusta tulisi kuitenkin rakentaa aerobisen kunnon, kehonhallinnan ja liikkuvuuden kautta. Nämä ominaisuudet mahdollistavat kovan harjoittelun ja siitä palautumisen niin kauden aikana kuin kesäharjoittelu-jaksollakin.

 

Loukkaantumisten ennaltaehkäisyssä ja kuntoutumisprosesseissa näitä osa-alueita kehittämällä pystytään myös merkittävästi parantamaan urheilijan menestymistä pitkällä tähtäimellä. Liikkuvuus ja kehonhallinta ovat myös tärkeimpiä ominaisuuksia nopeaan reagointiin pienissä tasapainoa ja suunnanmuutoksia vaativissa pelitilanteissa. Lajinomainen voimantuotto liukuvalla alustalla vaatii myös keholta aika paljon enemmän kuin tasaisella ja vakaalla alustalla tehtävä kyykkytreeni. Optimaalisessa tilanteessa kesällä harjoitetut fyysiset ominaisuudet ovat paremmat mitä lajissa vaaditaan, jolloin urheilijan ei tarvitse toimia koko ajan äärirajoilla ja väsyneenä. Se mahdollistaa myös kaikkien tavoitteleman flow- eli huippusuoritustilan saavuttamista useammin!

 

 

Ai niin, palatakseni kevääseen 2016. Kuntoutumisjakson jäätyä ennustetta lyhyemmäksi, pääsin siis pelaamaan jokaisen kiekkoilijan kulta-aikaa ja etenimme finaaleihin saakka, jossa vastustaja osoittautua sillä kertaa paremmaksi. Edes ensimmäisellä pudotuspelikierroksella murtunut peukaloni ei vienyt minulta sitä onnistumisen iloa päästessäni mukaan tavoittelemaan yhteistä unelmaamme joukkueena. Finaalitappiosta huolimatta koin saavuttaneeni pienen voiton hyvin tehdystä työstä ja harjoittelusta kesäkauden aikana. Siitä oli hyvät lähtökohdat alkaa valmistautua seuraavaan kauteen ja kohti uusia pettymyk… UNELMIA!

 

– Janne Pesonen