Keino, joka motivoi liikkumaan!

Aloitin tänä syksynä uuden harrastuksen! Olin miettinyt uuden harrastuksen aloittamista pitkään, sillä oma mieli kaipasi omaa tekemistä vapaa-aikaan. Lisäksi, kun lapsiperhearjessa oman ajan saa kulumaan kaikkeen muuhunkin, niin halusin itselleni säännöllisen ajan ja paikan, jossa joku katsoo liikkumiseni perään. On nimittäin käynyt niinkin, että olen mennyt ulkoilemaan metsään ja huomannut siellä vain hoitaneeni tekemättä jääneitä asioita puhelimellani.

 

Vaihtoehtoja uuden harrastuksen löytämiselle tuntui olevan paljon ja haaveilinkin moneen lajiin tai musiikkiharrastukseen palaamista. Pitkän googlailun, selvittelyn ja viestittelyn sekä aikataulujen sumplimisen jälkeen vaihtoehtoja ei ollutkaan enää niin monta, eikä palaaminen ennestään tuttujen harrastusten pariin ollutkaan mahdollista. Tämä oli jopa surullista, kuinka vaikeaa on saada sellaista palvelua, josta itse olisi valmis maksamaan.

 

En ole ikinä ollut ryhmäliikunnan ystävä; siis sen ryhmäliikunnan, jossa se merkitsee kuntosalilla olevaa tyhjää ryhmäliikuntasalia, koreografiaa (kevyttäkin), step-laudalla tekemistä tai muuta lihaskuntoharjoitusta ryhmässä. Olen aina tehnyt lihaskuntoharjoitukset yksin salilla tai joukkueen kanssa joko ennen tai jälkeen pallopelien. Olikin erittäin hämmentävää huomata, että lopulta tämä uusi harrastukseni on lihaskunnon pienryhmä, jossa koen saaneeni ensimmäisen kerran laadukasta ohjausta liittyen kehoni haasteisiin!

Olen siitä onnellisessa asemassa, että jalkapalloa harrastaessa sain jo paljon ohjausta lihaskuntoharjoittelun perustekniikoihin ja lihaskuntoa treenattiin sekä testattiin. Olen myös todella onnellinen, että olen pelannut jalkapalloa niin Englannissa kuin USA:ssa ja saanut sieltäkin oppia myös urheilun näkökulmasta sekä omannut näin valmiiksi hyvän kunnon. Siitä huolimatta on minullakin fyysiset haasteeni, jotka iän myötä vain lisääntyvät, jos niille ei tee mitään. Puhumattakaan päätetyön negatiivisista vaikutuksista. Liikkuvuus ei ole ollut koskaan vahvuuteni ja tiedostan, että työvuosia on vielä erittäin monta jäljellä, joten parempi tehdä asialle jotain, jotta tavarat nousevat lattialta 50 vuoden päästäkin.

 

Uusi harrastukseni kerran viikossa on tuonut säännöllisyyttä liikuntaan, lisännyt aktiivisuutta, iloa, omaa aikaa, irtautumista arjesta ja omista huolista sekä lisännyt motivaatiota liikkua itse enemmän. Kuin huomaamatta kerran 2-3 viikossa juoksulenkki on muuttunut kerran viikossa juoksulenkiksi ja oma kehonhuolto on toteutunut vähintään joka toinen päivä. Ei voi olla muuta kuin iloinen, että huomaamattani olen liikkunut tarpeeksi. Kerran viikossa ryhmätreeni on motivoinut minut liikkumaan. Minulle on löytynyt halua jaksaa paremmin seuraavissa ryhmätreeneissä sekä yltää se kyynärpää maahan niin kuin muilla siinä yhdessä venytyksessä!

 

Sitäkin ylpeämpi olen siitä, että syksyn flunssakauden keskellä olen löytänyt tarpeeksi aikaa pitää itsestäni huolta – sillä kukaan muu ei tee sitä puolestani!

 

Hanna-Leena Raunisto
Fysiikkavalmentaja, Markkinointi&Viestintä