Miten voimaa ja nopeutta tulisi harjoitella pallo- ja mailapeleissä?

Jokainen vähänkään urheilua pidempään seurannut on huomannut, tai ainakin kuullut, kuinka pallo- ja mailapelit ovat vuosien saatossa koko ajan kehittyneet entistä nopeammaksi. Osaltaan tämä selittyy varusteiden kehityksellä, onhan nykyajan luistimet tai tennismaila huomattavasti paremmin voimaa siirtäviä välineitä kuin vastaavat 80-luvulla käytössä olleet nahkaluistimet tai puumailat. Suurempi merkitys on varmasti kuitenkin sillä, että kestävyyden lisäksi, fysiikkaharjoittelussa on otettu huomioon entistä enemmän voima- ja nopeusominaisuudet.

 

Voimaharjoittelusta ja sen hyödyistä ihan jo arkipäiväiseen tekemiseen löytyy kiistattomia todisteita. Ihminen ei ota askeltakaan ilman lihasten tekemää työtä, siis voimaa. Voimaharjoittelun maailmassa perusliikkuja pärjää pitkälle voimakestävyys- ja perusvoima-alueilla tapahtuvalla treenillä. Kun puhutaan voimaharjoittelusta tukemassa pallo- ja mailapelien suorituskykyä, muuttuu näkökulma hieman monimutkaisemmaksi.

 

Pallo- ja mailapelien kohdalla voimaharjoittelua suunnitellessa itse kiinnitän huomion aina lajianalyysiin, jonka pohjalta pitää ymmärtää ainakin seuraavat lajissa vaadittavat ominaisuudet:

• Liikesuunta- ja malli
• Liikenopeus
• Lihaksen työskentelytapa
• Suorituksen kesto
• Ympäristö

 

Esimerkiksi tehoa vaativissa lajeissa, lähes kaikki urheilijat hyötyvät maksimivoimaharjoittelusta. Maksimivoimareserviä kasvattamalla ja sitä hyödyntämällä, esimerkiksi nopeusvoimaharjoittelulla saadaan urheilijasta nopeampi. Lajeissa, missä kehoa liikutetaan painovoimaa vastaan, maksimivoimatasojen nostaminen on siis perusteltua. Näiden lajien urheilijoiden vuosisuunnitelmasta tulisi löytyä myös vähintään perusvoimakausi. Joissain tapauksissa myös voimakestävyys pohja tulee luoda riittävälle tasolle ennen maksimi- ja nopeusvoimaharjoitteluun siirtymistä.

 

Henkilökohtaisesti tukeudun kuitenkin vahvasti näkökulmaan siitä, että jääkiekkoilija, joka nostaa offseasonin aikana oman maastaveto maksiminsa uusiin lukemiin, on vasta vahvempi jääkiekkoilija maastavedossa. Salibandyn pelaaja, joka parantaa kyykkymaksimiaan, on vasta vahvempi salibandyn pelaaja kyykkyräkissä. Maksimivoimareservin siirtyminen lajiin vaatii myös lajinomaista voimaharjoittelua, tällöin puhutaan voiman siirtovaikutuksesta. Lajivoimaharjoittelussa pyrin omassa valmennuksessa huomioimaan aina edellä mainittujen lajianalyysin asioiden lisäksi lihasten välisen toimintaketjun esteettömyyden ja katkeamattomuuden. Tämän seurauksena meillä on vahvempi, mutta myös lajissaan nopeampi urheilija.

 

Voimaliikkeissä liiallinen kikkailu on turhaa ja perusliikkeillä on pysyvästi ja perustellusti paikkansa, mutta suosittelen jokaista urheilijaa ja valmentajaa ottamaan mukaan myös lajispesifimpiä voimaliikkeitä kuin kyykyt, penkkipunnerrukset, leuat tai maastavedot. Näillä lajispesifeillä liikkeillä on helpompi harjoitella nopeusvoimaa siinä muodossa, joka siirtyy suorempaan lajisuoritukseen.

 

– Samuli Koivuniemi, fysiikkavalmentaja