Paluu tulevaisuuteen

Onhan se ärsyttävää, kun jokaiselta työpaikalta löytyy se yksi tyyppi, joka jaksaa harrastaa eri lajeja, tuntuu olevan aina energinen tai on muuten vain jotenkin ”ei just niin kuin minä”. Siinä suomalaisen mielen piilokateudessa on huomioitava se seikka, että se on useimmiten oman kolikon kääntöpuoli. Totta kai sitä haluaisi olla itsekin vielä kivasti niissä omissa rakkaissa harrastuksissaan kiinni, mutta kun…

 

Tuon lauseen jälkeen voi hyvin luetella huolella niitä eri syitä, miksi sitä ei enää kerkeä harrastamaan, mutta toisaalta voi kyllä lounaskeskusteluissa kehua kolmea tai neljää eri Netflix -sarjaa. Eikä sekään väärin ole, kun on aina parempi, että juttelee edes jostain. Mutta entäpä, jos sittenkin yrittäisi aktiivisesti palata niihin omiin lajiharrastuksiinsa, niin töissäkään ei harmittaisi enää se juuri sinulta viety nitoja?

 

Selkään koskee, polvi paskana ja näillä rikkinäisillä hartioilla ei kyllä enää pelata mitään. Tuttuja vikoja jokaiselle, jotka ovat kuitenkin hyvin usein korjattavissa oikeanlaisella fyysisellä valmennuksella. Se, että menisi korjaamaan pelkkiä elämän tuomia fyysisiä vikoja on hyvä miettiä, mitä harrastusta tai elämänlaadullista asiaa varten niitä kremppoja haluaisi korjata.

 

Pelkkä kuntosalilla käynti ei takaa vahvaa ja kivutonta kehoa, koska suurin osa meistä viettää kuitenkin ihan tarpeeksi aikaa sisäilmassa ja näyttöpäätetöissä. Kyllä sitä ammattilaisena enemmän innostuu siitä, kun voi mahdollistaa sen, että asiakas pääsee pelaamaan taas futista, lätkää, golfia tai mitä tahansa lajia. Harrastuksista me saamme myös parempaa dataa siitä, miten se kroppa oikeasti kestää. Totta kai, ”ei minkään” -tekeminen on aina jumbosijalla, kun se on luonnollisesti se huonoin vaihtoehto.

 

Lopuksi pääsemme siihen vaikeimpaan asiaan eli aloittamiseen. Unohdetaan nyt se suomalaisen miehen perusaloitus, jossa 15 vuotta vanhat lenkkarit sujahtavat jalkaan ja painelet yksin lenkille. Se lento tuppaa olemaan nimittäin kananlentoa lyhyempi, mutta sitäkin tuskaisempi.

 

Entä jos tällä kertaa aloittaisitkin järkevästi? Kävelet meille, istut alas ja kerrot mitä haluat, jonka jälkeen valmentaja käy sinun kehon toimivuuden läpi sekä antaa arvion, mitä ruvetaan tekemään eli mihin kaikkeen riittää aika ja mitä pitää kehittää eniten.

 

Viimeisenä tulee se karmein hetki, kun laitetaan kättä taskuun. Kyllä siinä miettii monesti, että onko tämä touhu tämän arvoista, mutta mitä asiakkaisiin on uskominen, niin jälkeenpäin harva katuu itseensä käytettyjä rahoja, jotka muuten palavat vaikka viikon lomamatkalla. On jotenkin mukavampaa, kun keho toimii niin, että voi nauttia arjesta ja tietenkin niistä rakkaista lajeista.

 

– Topi Lösönen