Tämä on melkein pyhistä pyhin ja käytännössä juuri se suomalaisten kirja tai elokuva, johon harvalla riittävät rahkeet koskea, koska odotusarvot sekä epäonnistumisen riski ovat kohtuuttomat.
Onneksi tällainen ajattelu ei koske aikamme yhtä suurimmista suomalaisista elokuvaohjaajistamme Aku Louhimiestä, sillä hän oli päättänyt muutamien vaiheiden jälkeen tehdä Tuntemattomasta version uusille sukupolville. Niin hassulta kun se vanhemmille polville kuulostaakin niin uusi sukupolvi ei välttämättä hirveästi tunnista mikä on Tuntematon Sotilas ja miten se oikeastaan käsittelee suomalaista sielunmaisemaa sota-aikana.
Istun siis keväällä 2016 työpaikkamme palaverituolilla ja edessäni on ensimmäistä kertaa ohjaaja Louhimies, jonka kanssa on tarkoitus käydä läpi kenet hahmoista pitää laittaa kuntoon elokuvaa varten, millä keinoin ja missä ajassa. Treenattavien näyttelijöiden listasta muodostui seuraava:
Eero Aho (Rokka)
Jussi Vatanen (Koskela)
Aku Hirviniemi (Hietanen)
Johannes Holopainen (Kariluoto)
Joonas Saartamo (Lahtinen)
Hannes Suominen (Vanhala)
Arttu Kapulainen (Susi)
Juho Milonoff (Honkajoki)
Andrei Alen (Rahikainen)
Ja tietenkin kuntoon pitää saada myös itse ohjaaja, sillä hänen osuus on luonnollisesti suurin ja työpäivät pisimmät.
Aikaikkuna oli suhteellisen lyhyt eli meillä oli käytössä vajaa kolme kuukautta ennen kuin kuvaukset alkavat ja siihen mennessä pitäisi näyttelijöiden näyttää kirjan ajan miehiltä, painaa sen verran kun hahmon kuuluu, hankkia hyvä kunto ennen pitkiä metsäkuvauksia, omata sen ajan ryhti ja ennen kaikkea saada paikat kestämään pitkiä päiviä.
Yllämainitut tekijät vaikuttivat aika paljon siihen, että emme ottaneet harjoittelumuodoksi isoja painoja vaan päädyimme vetämään näyttelijöille paljon omalla keholla tehtäviä harjoitteita, sillä ohjaajan toive oli, että harjoittelu jatkuu myös kuvausolosuhteissa tai ainakin sitä voidaan ylläpitää siellä.
Meillä on suuri kunnia alkaa julkaisemaan näyttelijöiden sekä heidän valmentajiensa tarinoita miten he valmistautuivat elämänsä suurimpaan rooliin sekä itse ohjaajan tarina miten mies linssin takaa hoitaa oman tonttinsa.
Kävin itse paikan päällä monessa kuvauslokaatiossa ja kerron niistä myöhemmissä tarinoissa miltä se elämä näytti puolijoukkueteltoissa keskellä metsää.
Tässä vaiheessa haluan vain kiittää elokuvan tekijöitä luottamuksesta meidän firmaa kohtaan, että pystyimme hoitamaan meille annetun tehtävän mikä liittyi tämän erityislaatuisen elokuvan tekemiseen!
– Topi Lösönen, Fibaco
