Istun paikallisen harjoitusjäähallin katsomossa ja katselen junnupeliä, jossa pelaa ystävieni vanhin poika. Vieressäni istuu mukavan oloinen keski-ikäinen mies, jonka kanssa aletaan juttelemaan niitä näitä junnukiekosta. Miehestä näkee kilometrin päähän, että hän tekee töitä käsillään ja ulkona. Jossain vaiheessa keskustelu siirtyy hänen selkäongelmiinsa, koska sitä me keski-ikäisetkin nykyään tehdään: puhutaan selkä-, hartia-, lantio- ja polviongelmista tuntemattomien kanssa.

Mies on ollut hiljattain kolme kuukautta sairaslomalla, johtuen selkäongelmistaan. Edes tämä ei saanut hänen työnantajaansa maksamaan hänelle apua, joka oikeasti auttaisi ongelmaan. Toki normaalit lääkäreillä käynnit kuuluu protokollaan, kuten laki pakottaa, mutta hänen tapauksessa sieltä ei ole vastausta löytynyt. Puolet heidän firmansa työntekijöistä ovat niin tympiintyneitä tilanteeseen, missä eivät saa toimivaa apua fyysisen työn aiheuttamiin ongelmiinsa, joten heistä varmaan kolmasosa tulee vaihtamaan firmaa sellaiseen, jossa apu ja tuki on mahdollista.  Jokainen firmahan on velvollinen tarjoamaan työterveyden, mutta löytyykö apu aina lääkäriltä onkin toinen asia ja tämä monesti unohdetaan. Se lääkärillä turhaan ravaaminenkaan kun ei ole ilmaista. Ennen kuin asia saa kohtuuttomia piirteitä haluan sanoa, että moneen vaivaan lääkärit ovat erinomaisia, mutta kehon toimintahäiriöistä johtuvat selkäongelmat eivät kuulu siihen piiriin.

Palatessani ajatuksissani kyseiseen mieheen niin mietin hetken työnantajan näkökulmasta asiaa, mutta keskusteluissa oli tullut ilmi, että kassataloudelliset syyt työntekijöiden työkunnon panostamiseen ne eivät välttämättä olleet, sillä omistaja oli juuri laittanut kivasti rahaa palamaan omaan ulkoiseen hyvinvointiin. Hirveänä tekisi mieli kertoa työnantajalle paljon hän häviää taloudellisesti jokaisesta poissaolosta, saati työntekijän menetyksestä, mutta joidenkin kohdalla jo puheille pääseminen on pitkän tien takana. No ne kulut on joidenkin arvioiden mukaan 300-800 €/päivä, joten ehkä se piheinkin työnantaja haluaa näihin puututtavan. Ja jos ei raha niin kiinnosta niin luulisi työntekijöiden tyytyväisyyden lisäävän urakoiden sujuvuutta melkoisella tahdilla.

Osa varmaan tässä vaiheessa miettii, että sellaista se elo on raskaassa fyysisessä työssä. No eipä häävimmin mene toimistoissakaan. Takapuolen puuduksiin asti istuminen kun ei tunnetusti tee asioista yhtään helpompaa, joten kyllä siellä toimistokuutiossakin on omat fyysiset ja henkiset ongelmansa. Henkilökohtaisesti olen mieluummin kädet mudassa kuin näppäimistössä kiinni.

Muistan lukeneeni jostain, että maassamme käytettiin yksi vuosi 1,2 miljardia euroa työhyvinvointiin, josta kohdistettua oli 200 miljoonaa euroa eli melkoinen määrä meni rahaa ohi tarpeen. Toki tähän summaan saadaan aina ympättyä firmojen kaikki kekkerit, jossa on sille iltaa hyvät esiintyjät ja rutkasti juomista sekä syömistä. Ainoa ongelma on, että ei se selkävaiva sieltä mihinkään katoa vaikka olisi miten hauska stand up -show. Maanantaina näyttöpäätteen ääressä ongelma on yhä kiputilat ja siihen kaupan päälle pikku morkkiskin.

Mitä on sitten toimivaa työhyvinvointia? Pitää muistaa, että ne firman kekkerit ja matkat kyllä omalla tapaa kuuluvat firman työhyvinvointiin, mutta esimerkiksi nuo kiputilat ovat sellaisia, jotka tarvitsevat vähän muutakin. Puhumattakaan  henkisestä taakasta, joka on aika monen niskajumin päällä kuutioissa työskennellessä.

Olemme firmani kanssa rajanneet meillä myytävät työhyvinvointipalvelut koskemaan asioita, joissa olemme hyviä ja koemme kokemuksen sekä tulosten perusteella olevamme erityisen hyviä korjaamaan kehon epätasapainoa ja siitä johtuvia TULE-ongelmia, auttamaan kehittymään lajeissa/harrastuksissa sekä tuomaan apua myös tuolle henkiselle puolelle.  Yksipuolinen tekeminen niin työssä kuin harrastuksissa tuo vähän tai paljon epätasapainoa kehoon, joka pahimmillaan esiintyy kiputiloina ja sairauspoissaoloina. Työnantaja ikävä kyllä monesti puuttuu asiaan vasta siinä vaiheessa, kun etsitään tuuraajaa poissaoloille. Sitten on tietenkin niitä timantteja, jotka ymmärtävät, että oikeanlainen harjoittelu ennaltaehkäisee syntyviä ongelmia niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ja lopuille on ne lääkärit.

Minulta kysytään melko usein, että minkälaista se teidän fysiikkavalmennus on ja enpä vieläkään osaa vastata siihen kun jokaisella on vähän omat ongelmansa sekä harrastuksensa, joten se räätälöidään henkilökohtaisesti vastaamaan jokaisen tarpeeseen. Jotkut tarvitsevat liikkuvuutta, osa voimaa ja osalle pitää etsiä kivoja lajeja mitä harrastaa, että on motivaatio liikkua. Mutta erittäin harva tarvitsee kovaa treeniä alkuun ja osalle se ei sovi myöhemminkään.

Työnantajan näkökulmasta tänä päivänä on erittäin helppoa tarjota hyvää työhyvinvointia. Ei tarvitse kuin pyytää meitä käymään teidän firman HR-henkilön tai muun päättävän tahon luona katselemassa mihin asioihin henkilökunta tarvitsee ja/tai haluaa muutosta ja sen jälkeen alkaa kartoittamaan henkilökohtaisesti minkä verran ja minkälaista tukea kukin tarvitsee. Yksilövalmennuksen lisäksi tarjoamme myös pienryhmäharjoittelua, luentoja ja Kick Off -päiviä, jotka on omiaan yhteisöllisyyden lisäämiseen. Yrityksen tilannekartoituksen jälkeen saakin tarjouksen mitä homma kustantaa ja miten se toteutetaan. Tämän kartoituksen luulisi jokainen vastuullinen työnantaja kykenevän toteuttamaan firmassaan.

Niin ja se tarinan alun mies tulee minulle valmennukseen ylihuomenna, koska kyllästyi odottamaan työnantajan ratkaisuja.

– Topi Lösönen