On julkinen salaisuus, että minun lempijääkiekkojoukkue on Ilves ja lempipelaajani on Janne Pesonen. Toisen olen valinnut lapsena ja toinen tuli työn mukana. Ei kai sitä kuuluisi pitää lempipelaajana omaa asiakastaan, mutta heitän sen ajatuksen nurkkaan aina kun seuraan Pessin työskentelyä jäällä ja sen ulkopuolella.

Miksi sitten naapurin Rampasta ei tullut menestynyttä kiekkoilijaa, mutta Pessistä tuli? Syntyikö Ramppa väärään paikkaan vai eikö vain ollut tarpeeksi lahjakas lajiin?

Suomessa väärään paikkaan syntyminen on suhteellista, mutta osittain oleellista, jos valitsee jonkun spesifisen lajin, mutta jääkiekko on niin isoa maassamme, että on melkein sama minne synnyt niin sinulle on polku päästä huipulle. Pessin passissa lukee syntymäpaikaksi Suomussalmi ja poika kasvoi Kuhmossa. Ei varsinaisesti se idyllisin paikka tulla ammattikiekkoilijaksi. Kyse onkin enemmän uhrauksista mitä on valmis tekemään lajinsa eteen eli halukkuudesta muuttaa parempien olosuhteiden äärelle. Baareissa saa kyllä kuunnella tarpeeksi selityksiä miten kustakin olisi voinut tulla jotain upeaa, mutta kun ei asunut hallin vieressä tai jotain muuta. No ei se Pessikään helpolla päässyt kun junnuvuosien jälkeen oli muutto Kajaaniin, Ouluun ja sieltä Helsinkiin. Siinä on jo sen verran uhrausta pelaajalta ja kotijoukoilta, että monen matka tyssää jo siihen. Saati sitten myöhempi elämä, joka on vienyt Pohjois-Amerikkaan, Venäjälle, Sveitsiin, Ruotsiin ja nyt Ouluun. Siinä voisi äkkinäisempi vaimo jäädä jonkin muuton varrelle. Esimerkiksi minulla olisi lokaation puolesta ollut paremmat mahdollisuudet tulla jääkiekkoilijaksi.

Entäs se lahjakkuus? Jääkiekossa sinulla joko on peliälyä tai sinä et näe peliä muuta kuin omalta osaltasi. Sinä joko haistat maalipaikat tai sitten pyörit pelin ulkopuolella. Melkeinpä muut lajiin tarvittavat ominaisuudet on täysin opeteltavissa. Sen verran voin paljastaa, että Pessi ei ollut kyllä mikään Connorin tai Sidin tasoinen nuorisotähti, mutta vyöltä löytyy neljä Suomen mestaruutta, Venäjän mestaruus, Ruotsin mestaruus ja tietenkin maailmanmestaruus. Kohtalaisen hyvin kuhmolaiseksi ja jos prosentteja ajatellaan niin puhutaan suunnilleen promillesta, jos haluaa tuon työn tuloksen takan reunalleen. Jos Rampalla ei ole näitä ominaisuuksia luonnostaan niin on syytä treenata muita ominaisuuksia huippuun asti, jotta saavuttaa ”edes” liigatason. Liigataso on nimittäin sen verran kova, että huolimatta erään pesäpalloilijan puheista niin sinne ei vaan mennä. Ja vielä vähemmän, jos tekee vain sen mitä joukkue käskee.

Lokaation ja lahjakkuuden edelle nostan kuitenkin rakkauden lajiin ja valmiuden kehittää omia puutteitaan siihen päivään asti kun lopettaa uransa. Ei mitään tähtitiedettä paperilla, mutta käytännössä työn määrä on tolkuton, joten tähän se yllättävän monella kaatuu. Toki pitää muistaa, että ei kaikista semilahjakkaista treeni-Timoista tule ammattilaisia, kun siinä treenin määrässäkin on rajansa. Ei tukossa oleva junnu kehity sitä vauhtia kuin sama tyyppi, jolle joku ulkopuolinen on miettinyt mikä on tarpeeksi monipuolista ja sopivat määrät. Kehon valmistelu ja huolto nimittäin syövät saman verran aikaa kun se treeni minkä sohvakansa käsittää kovana harjoitteluna tai luistimilla oloa. Ymmärsin tämän Pessin kohdalla jo ensimmäisissä treeneissämme ja asia kirkastui ensimmäisellä reissullani Ruotsiin kun kävin paikan päällä katsomassa miten hommat etenee. Hymyilin sisäisesti, kun menimme hallille tuntia ennen muita tekemään henkilökohtaisia harjoitteita ennen joukkueen kokoontumista. Ja treenien jälkeen huolto, ravinto ja lepo. Sama homma toistui iltapäivällä ja nämä on ne isot jutut millä urheilija kohottaa itsensä huippu-urheilijaksi.

Niissä ensimmäisissä treeneissämme nimittäin kävi selväksi, että vanhanajan fysiikkaharjoittelu oli jättänyt melkoiset jäljet kroppaan, mutta herran ainoa ajatus oli oppia korjaamaan ne. Näin viisi vuotta myöhemmin olemme suunnilleen jäljillä mitkä asiat toimii ja mitkä ei. Siinä voi tavan liikkuja miettiä mitä asiaa ovat jaksaneet työstää noin pitkään muun tekemisen ohella, sillä lista mitä lähdimme korjaamaan oli pitkä: liian kireät lonkankoukistajat, erittäin kireä hartiarengas, jäykkä alaselkä ja viulun soittoon soveltuvat takareidet. Tämä kombo esti kyllä tehokkaasti syvien lihasten käyttöä luistimien päällä ja tietenkin hidasti palautumista. Ensimmäisenä kesänä opettelimme kyykkäämään siten, että kropasta aktivoituisi muutakin kuin etureidet. Kuulostaa hassulta aikuisen ammattilaisen kohdalla, mutta eipä sitä ollut edes maineikas Kärppä- organisaatio ollut opettanut aikanaan. Piti vaan kyykätä. Venäjän vuodet onkin sitten vielä oma sairas lisänsä tähän. Vaikka fysiikkavikalista oli pitkä niin onneksi ensimmäinen päivällinen Pessin ja Elinan kotona selvitti minulle, että tämä perhe todellakin tietää miten syödä järkevästi. Ei summassa, eikä ortoreksisesti. Sen opettelu on joskus aika raskaan tien päässä. Muutkin vikalistalla aluksi olleet asiat ollaan saatu paremmalle tolalle, vaikka melkein joka vuosi onkin tullut isoja loukkaantumisia. Jääkiekko kun on siitä harmillinen laji, että siellä on vastustajat taklaamassa ja hakkaamassa mailoilla niin loukkaantumisilta ei voi välttyä. Paskaa tuuria on tosin, jos tuomari repii sinun rintalihaksen irti kiinnityksestään. Niinpä.

Siinä missä ensimmäisinä vuosina treenasimme paljon yhdessä niin nyt palaset on sen verran paremmin ettei tarvitse joka päivä nähdä ja tämä on se minkä valmentajana haluaakin. Taloudellisesti toki voisikin haluta jatkuvaa treeniä, mutta tällä alalla ei kannata pyöriä, jos mielessä on eurot. Sitä haluaa vain seuraavan projektin kenelle opettaa hänen tarvitsemiaan asioita. Ainahan tässä ei onnistuta kun valmentamisessa pitää olla hyvä henkilökemia. Minun ja Pessin kohdalla se ei ollut vaikeaa, kun ollaan Kainuusta sekä luontoihmisiä. Helpottaa kummasti tekemistä kun tulee ihmisen kanssa juttuun myös treenien ulkopuolella.

Ehkä sen Pessin ja Rampan ero kuitenkin löytyy sieltä korvien välistä.

– Topi

Ps. Se on taas kesä ja kuin kärpäset, siihen kuuluu jälleen myös jääkiekkoilijoiden kesätreenit, joten näemme Pessin kanssa taas lähes päivittäin. Kokeilemme uusia juttuja ja virittelemme maestroa jälleen kerran tuleviin koitoksiin ja voin luvata, että herra on kunnossa. Tyngäksi jääneen kauden vuoksi pelaajat on nyt erittäin hyvässä kunnossa, joka tarkoittaa sitä, että ensi keväänä putki kulkee usealla vanhemmalla pelaajalla. Mutta ennen sitä meidän täytyy pelata golfia. First thing first.