Fysiikkavalmentajan päiväkirja

Reissu alkaa aikaisella lennolla Moldovaan, joten tapaan pelaajat aamiaisella Helsinki-Vantaan lentokentällä. Uninen jutustelu ja tutustuminen tuntuu vaikealta. Onneksi matkan teko yhdistää ja kun vihdoin ja viimein pääsemme Moldovan pääkaupunkiin Chisinauhin sekä hotelliimme – puhuttavaa on paljon. Pitkien selvittelyjen jälkeen emme saa hotellilta treenitiloja, eivätkä tenniskentätkään ole vielä pelikunnossa. Heitetään kamat huoneisiin ja lähdetään lenkille, jonka jälkeen kuminauhajumppaa puistossa, että saadaan kropat auki matkustamisesta. Illalla huollot hotellihuoneessani.

Startti ei ollut kovinkaan helppo, mutta ainakin päästiin alkuun. Jokainen neljästä pelaajasta treenaa yksin ja omilla ohjelmilla, niin aluksi tuntui vaikealta neuvoa ja ohjeistaa pelaajia. Lisäksi suurimmalle osalle käyttämäni avaavat ja aktivoivat kuminauhaliikkeet olivat täysin uusia ja pelaajien kehot jokseenkin jumissa aikaisemmista matseista/kovista treenijaksoista. Lähestyin aihetta varovasti ja pienin neuvoin. Onneksi huolloille oli paljon aikaa illalla, niin siinä ehti kartoittaa pelaajia sekä tutustua paremmin.

Seuraavana päivänä päästiin kunnolla alkuun! Aamulla lajitreenit tennisklubin ainoalla valmiilla ja hyvällä kentällä. Pääsin näkemään millaisia alkulämmittelyjä pelaajilla jo on ja heitin sinne saman tien muutamia vinkkejä. Illan huolloissa olin kartoittanut pelaajien ”ongelmakohtia” ja sen pohjalta oli helppo neuvoa sopivia liikkeitä alkulämmittelyyn sekä loppuverryttelyyn. Yllättävää oli miten useilla pelaajilla lämmittelyt sekä jäähdyttelyt tahtoivat jäädä hiukan lyhyiksi ja tehottomiksi mutta tähän tuli kertaheitolla muutos.

Treenin jälkeen otettiinkin huolto yhdessä ja juttelin pelaajien kanssa miksi lämmittelyä ja jäähdyttelyä tehdään. Myös siitä mitä osa-alueita kropasta tulisi lajin puolesta lämmittää, tarkemmin ottaen venyttää ja aktivoida, että kroppa olisi tarpeeksi lämmin kokonaisvaltaisesti sekä oikeista kohdista, että urheilija on valmiina täysvauhtisiin kilpailusuorituksiin. Alkuillasta päivän toinen treeni oli jokaisen henkilökohtainen saliohjelma. Pääsin näkemään millaisia harjoitteita pelaajat tekevät omalla ajalla – todella mielenkiintoista, sillä kaikilla ei edes ollut ohjelmaa. Salin jälkeen käytiin myös palauttavalla iltauinnilla, jossa saatiin hyvää keskustelua urheilusta ja sain tutustua pelaajiin paremmin.

Neljä seuraavaa päivää mentiin aika samalla kaavalla laji- sekä fysiikkatreeni ja huoltoja tarpeen mukaan iltaisin. Tässä kohtaa turnausta tuntui, että nyt päästiin asiaan. Sain päivä päivältä enemmän ”sananvaltaa” lämmittelyihin sekä jäähdyttelyihin. Fysiikkatreeneissä keskityttiin nopeuteen, ketteryyteen ja räjähtävyyteen sekä sopivalla tavalla avaaviin ja aktivoiviin kuminauhaliikkeisiin. Illalla huolloissa pelaajat saivat henkilökohtaisia neuvoja, hierontaa, avustettuja venytyksiä ja painotuksia lämmittelyihin. Seurasin myös lajitreenit aktiivisesti, että pystyin auttamaan konkreettisesti, jos ja kun apua tarvittiin tai ihan vain neuvoja fysiikan osalta lämmittelyyn. Hienointa oli huomata miten nopeasti pelaajat oppivat ja muistivat sopivia liikkeitä sekä pyysivät itse apua omiin ongelmakohtiin kuten olkapäihin ja lonkkiin. Työ tuntui antoisalta, koska kehitys näkyi ja pelaajat itse huomasivat, että kun asioita tekee perusteellisesti ja tehokkaasti se näkyy kokonaisvaltaisesti siinä tärkeimmässä eli lajissa pelitilanteessa.

Vihdoin päästään tositoimiin ja kisat alkavat meidän osalta päivä muiden joukkueiden jälkeen. Ollaan kaikki hiukan jännittyneitä, varsinkin Physio, jonka pitäisi pysyä hiljaa tietyssä paikassa – aivan mahdotonta. Jos treenipäivät tuntuivat työntäyteisiltä, niin entäs sitten pelipäivät! Huhhuh! Nyt tuntui siltä, että omat vessatauotkin piti aikatauluttaa tarkkaan.

Seuraavat neljä päivää menivät saman aikataulun mukaisesti. Aikaisin aamulla yhteinen lämmittely, seuraa peli, lämmittele yksi pelaaja, jäähdyttele yksi pelaaja, seuraa peli ja lämmittele kaksi pelaajaa, jäähdyttele yksi pelaaja, seuraa peli ja jäähdyttele kaksi pelaajaa. Eikä se päivä siihen loppunut, sillä illalla on päivän toinen treeni, joka vaihteli laji- tai fysiikkatreeninä riippuen siitä kuka pelaaja oli pelannut tai ei ja mitä urheilijat tarvitsivat. Illalla tietenkin kaikki kilpailleet pelaajat tarvitsivat huollon. Parhaimpina päivinä työpäivä kesti 07:00-23:00. Ja se kyllä kannatti, sillä Suomi voitti oman lohkonsa puhtaalla, hienolla joukkuepelillä 3-0 (Suomi-Kamerun), 2-1 (Suomi-Tunisia) ja 3-0 (Suomi-Makedonia). Päästiin jatkopeleille!

Sitten se vasta jännittikin, sillä vastaan tuli edellisvuosien kilpakumppani Kreikka. Joukkueen kapteeni Emma Laine oli pohtinut taitavasti pelaajien peluuttamisjärjestyksiä, silti turnausväsymystä oli havaittavissa. Lähdimme pääpäivään joukkueena, pelaamaan parasta peliä samoilla rutiineilla kuin muinakin päivinä. Tällä kertaa kuitenkin Kreikka oli parempi ja vei kaksi ensimmäistä peliä voitoin 0-2, joten kolmatta peliä ei pelattu.

Palasimme hotellille kuitenkin nauruherkässä tunnelmassa, sillä olimme muistelleet turnauksen aikana tapahtuneita kommelluksia ja olimmehan pelanneet hyvin sekä pitkälle joukkueena. Illalla vedettiin vielä lenkki ja omatoiminen henkilökohtainen saliohjelma sekä tietenkin purettiin tuntemuksia turnauksesta. Onneksi mukana oli ollut venäjää puhuva pelaaja, koska emme olisi pärjänneet ilman häntä. Parasta oli, kun pystyin opettamaan kaikille pelaajille jotain uutta ja merkityksellistä sekä tietenkin saada hyvää palautetta kaikilta pelaajilta omasta työstäni. Mieleen jäi parhaiten joukkueen kapteenin kommentti, että ”Näin pitkälle ei oltaisi päästy ilman sinua! Kiitän siis koko joukkuetta isosta työpanoksesta sekä mahtavasta yhteistyöstä Fed Cupissa.  Reissu oli hieno kokemus ja toivottavasti nähdään ensi vuonna samoissa merkeissä! ”

– Hanna-Leena Kokkonen, Fibaco-valmentaja