Kohti Vanhalaa

2. maaliskuuta 2016 Harjoittelujakso alkaa Fibacolla

Näin jälkikäteen voin sanoa, että ilman valmennusta, olisin jaksanut huonosti (jos ollenkaan) pitkiä ja raskaita kuvauksia. Minulla oli kaksi loistavaa valmentajaa, Linda Laine ja Juha Heikkinen, jotka motivoivat minua juuri minulle oikealla tavalla. Se, että kaikilla oli selkeä maali mihin tähdättiin, eli kuvausten alku, oli tässä tapauksessa erittäin tärkeää.

Reilut kolme kuukautta ennen Tuntematon sotilas elokuvan kuvausten alkua alkoi fyysinen valmistautuminen rooliin. Treenaaminen koostui Fibacolla käyntien lisäksi juoksusta, kotiohjelmasta sekä vanhasta harrastuksestani sählystä. Tämän lisäksi pyöräilin paljon.

Kun kuvauksissa nostin, kannoin ja laskin lukemattomia kertoja n. 30 kg painavaa jalustaa niin mielessäni oli keskivartalon tuki. Sitä harjoiteltiin paljon ja sen hahmottaminen on yllättävän vaikeaa. Se oli keskeisin asia mitä opettelin. Ja opettelen vieläkin.

Kävin kerran viikossa Fibacolla treenaamassa valmentajan kanssa. Kuntoa, liikkuvuutta ja voimaa oli tarkoitus lisätä ja on uskomatonta miten pienillä liikkeillä ja oikealla hengityksellä löytää oikeita lihaksia. Yritän miettiä keskivartalon tukea myös kävellessäni, josta jouduin myöntämään, että välillä sen löytää ja välillä ei. Se treeni itsessään on niin lyhyt aika (n. 60 min), että vapaa-ajan merkitys kehon toimivuuteen on huomattavasti oleellisempi.

Treenipäiväkirja 15.3.2016

Ruokavalio oli olennaisena osana treenausta. Sain selkeät ja helposti tilanteiden mukaan sovellettavat ohjeet ja ruokavalioni koostui viidestä ateriasta päivässä. Minulle suunnitellusta ”kaaviosta” oli helppo valita kunkin aterian proteiinit, hiilihydraatit ja rasvat.

Roolihahmoani Vanhalaa kutsutaan romaanissa myös nimellä ”ylen sankia priha” joka vapaasti käännettynä tarkoittaa varsin komeaa (isoa, paksua) miestä. Joten Vanhalan ulkoisesta olemuksesta saa heti tietynlaisen kuvan.

Painoni putosi 80.4 kilosta 74.4 kiloon, jolloin minun katsottiin olevan ulkoisesti 40-luvun ”sankian prihan” mitoissa. Enempää ei haluttu pudottaa joten ruokavaliota muutettiin lisäämällä ns. annoskokoja, mutta muuten jatkettiin normaalisti.

Ruokavaliossa pysyminen ei ollut hankalaa, koska tavoite oli selkeä. Vaikeampia hetkiä toki aina tuli. Kun yhtäkkiä treenaa paljon, väsyy helposti eikä silloin jaksaisi kiinnittää huomiota syömiseen. Pyrin ajattelemaan aina, että ruokavalio oli enemmänkin suositus kuin pakko. Näin siitä ei tullut liian isoa asiaa, jos aina ei pystyisi noudattamaan ohjeita.

Treenipäiväkirja 11.4.2016

Juoksu ei kulje. Kiinnitän liikaa huomiota tekniikkaan jota en osaa.

Treenipäiväkirja 12.4.2016

Juoksu kulkee hyvin. Tuntuu, että olisin voinut jatkaa vaikka kuinka kauan.

Treenipäiväkirja 20.4.2016

Kotitreenit ei aina tahdo kiinnostaa, mutta Fibacolla käyminen antaa lisää motivaatiota. Juoksemisestakin osaan jo nauttia ja pyöräily on mahtavaa.

Treenipäiväkirja 20.5.2016

Jännittää. Reilun kahden viikon päästä alkavat kuvaukset. Olo on parantunut huomattavasti. Tuntuu, että olen lähes saavuttanut sen mitä lähdettiin hakemaan. Se on hyvä se, mutta vielä kuitenkin on otettava loppukiri.

Lyhyestä pyrähdyksestä Fibacolla huolimatta jäi kaikesta harjoittelusta jokin oivallus oman kehon toimivuudesta ja sillä oli myös kauaskantoisempia seurauksia kuin osasin kuvitellakaan.

– Hannes Suominen, näyttelijä

Treenijakson alussa laadimme selkeät tavoitteet Hanneksen roolin mukaisesti: kehonkoostumuksen osalta, ryhdin ja kehon kannattelun osalta. Hannes noudatti tunnollisesti niin ravitsemuksellisia ohjeita kuin treeniohjelmaa, joka sai aikaiseksi hyvinkin pian toivomamme tulokset, minkä jälkeen keskityimme ravitsemuksessa energiamäärän lisäämiseen sekä harjoittelun säännöllisenä pysymiseen. Hienointa valmentajalle on se, että valmennettava oivaltaa asioita ja niistä jää pysyvä positiivinen muutos arkeen – näin taisi käydä Hannekselle 🙂 Hienoa työtä!

– Linda Laine, Fibaco-valmentaja

Mukavaa kuultavaa Hanneksen suusta, miten juoksu alkoi kulkea, tämä lämmittää aina juoksuvalmentajan mieltä. Hannes oppi nopeasti uusia asioita ja vei ne käytäntöön, kuten hänen mainitsemat asiat juoksun osalta. Näyttelijät ovat siitä hyvä ammattiryhmä, että he osaavat ottaa ”käskyjä” vastaan ja tekevät mitä pyydämme, sillä onhan se tärkeää niiden tavoitteita kohtaan. Edistyminen fysiikassa ja ymmärryksessä oli välillä silminnähtävää ja näin päästiin viemään valmennusta hyvässä tahdissa eteenpäin. Lopputulos mairitteli valmentajan silmää ja korvaa kun onnistuimme tavoitteissamme enemmän kuin hyvin.

– Juha Heikkinen, Fibaco-valmentaja